Nappityynyt

Mirkun nappiaskartelujen inspiroimana värkätyt tyynynpäälliset valmistuivat jouluksi. Napit ostin kirpputorilta ja niitä olisi siellä vielä lisääkin. Kun vain keksisi, mitä niistä tekisi..

Sadetakki

Taisi olla lokakuuta, kun ompelin sadetakin kerniliinakankaasta. En löytänyt kaupoista mieleistä kohtuuhinnalla ja vaikka kernin ompelu oli työlästä, olen lopputulokseen kovin tyytyväinen.

Kuva on karmea, mutta takkikin kyllä aikamoinen säkki. ;D

Cthulhu-lapaset

Aloitin kirjoneulelapasten tekemisen ennen villatakin neulomista, mutta projekti jäi lapsipuolen asemaan kun pääsin palmikkojen kimppuun. Tarkoitus oli neuloa takkia vain siihen asti, että ehtisin ostaa lisää lankaa lapasiin. Toisin kuitenkin kävi ja saa nähdä, kerkiävätkö hirviölapaset tämän talven pakkasilla käyttöön.

Mallin löysin Ravelrysta ja tumma lanka on alpakkatakin jämiä. Valkoista lankaa ostin äidin joululahjapipoa varten (josta en muistanut ottaa kuvaa, enkä myöskään siskolle neulotuista lahjoista) ja luulin jämien riittävän lapasiin. Mutta ei, kohta on taas jämäkerä tummanharmaata alpakkalankaa kaapissa.

Villatakin alku

Mietin aikani, mistä päästä alkaisin syksyn ja talven aikana tehtyjen käsitöiden kirjaamisen blogiin ja päädyin - osittain yleisön pyynnöstä - aivan takaperoiseen järjestykseen. Eli ensin esittelyssä viimeksi aloitettu: palmikkovillatakki.

Villatakista olisi tarkoitus tulla kopio ostamastani akryylineuleesta, joka on muuten mainio välikausipäällysvaate, mutta nyt jo toivottoman nyppyyntynyt käytöstä. Ja akryylinen. Ei välttämättä tarvitsisi ihmisen muoviin pukeutua, kun vaihtoehtojakin kerran on.

Alunperin ajattelin kopioida takin sellaisenaan, mutta sitten löysin puhelimeni kuvakansioista palmikkokaavioita, jotka olin joskus kuvannut talteen kirjastossa käsityölehtiä lueskellessani. Ensimmäinen malli, joka näkyy kuvissa, on nyt tulossa neuleen etu- ja takakappaleeseen sekä luultavasti myös hihoihin ja toinen malli koko takin reunaa kiertävään kaitaleeseen.

Takakappale on nyt melkein valmis, mutta kuten epäilin jo sitä tehdessäni, on mokoma vähän liian pieni. Muokkasin myös hiukan pintakuviota neuloessani, joten uudestaan aloittaessani saan myös sen kuntoon koko neuleeseen. Onneksi pintamalli on niin nopea ja hauska neuloa, ettei alusta aloittaminen harmita. Kovin paljon.