Palmikkotakki

<3

Palmikkotakkini valmistui keväänkorvalla. Langan sisko toi lahden takaa, malli on vanhasta neuleesta ja palmikot kuvattu puhelimella talteen kirjaston käsityölehdistä. Takakappaleen neuloin kaksi ja kertaa ja kauluksen kolmasti, mutta muuten takki valmistui joutuisasti.

Miksei pidä ommella pimeässä

Koska luulee tummansinistä vetoketjua mustaksi ja purkaminen on liian iso homma siinä vaiheessa kun päivä paistaa ja erehdyksensä huomaa.

Olkalaukku on kopio laukusta, joka oli niin mainio, että kului lopulta puhki. Uuden kassin kangas on ehkä hiukan liian ohutta, mutta ajaa asiansa vuoritettuna. 

Materiaalit kassiin löytyivät omista varastoista, vain vetoketjun olisi voinut käydä kaupasta hakemassa. Sellaisen mustan.

Männätalven neuleita

Viime vuosina olen viettänyt talvet neuloen, kesät virkaten. Tässä männätalven tuotoksia.

Pörröhuivin langan huostaanotin siskon varastosta: raukkaparka vain lojui pahvilaatikossa pimeässä kellarissa. Neuloin huivia mm. marraskuussa odottaessani työhaastattelun alkua ja koko talven sitä käyttäessä tuli hyvä mieli, kun muistin hyvin menneen haastattelun: sain työpaikan!

Ihastuin myös viime talvena ikihyvikseni alpakkalankaan ja siitä tuli neulottua kaikenlaista. Kuten nämä parisuhdekaulurit: Hers and His.

Vanhasta uutta

Tällaisessa asussa vietin kaverin valmistujaisia ennen vappua:

Kävin keväällä 2006 Japanissa ja ostin Kiotosta 'temppelikirppikseltä' kaksi käytettyä kimonoa. Ne pääsivät toisinaan seinälle somisteeksi, mutta tarkoituksena oli kuitenkin ommella niistä jotakin. Nyt viimein, kuuden vuoden jälkeen, sain aikaiseksi. Kangaskaapissa on taas vähän enemmän tilaa!