Kopiokirjontaa

Tämä 'tilaustyö' tuli tehtyä melkein vuosi sitten, vuodenvaihteessa 11-12, mutta sain nyt vasta kuvan siitä. Kirjoin ystävän piäkappaleeseen (pipo, baskeri?) samanlaisen kukkasen kuin matkamuistolapasissa. No, ainakin melkein samanlaisen..

Antiikkinallet

Tein syksyn aikana kaksi antiikkinallea: ensimmäinen oli tilaustyö lahjaksi vastasyntyneelle ja toinen meni lahjaksi lähipiirin yksivuotiaalle. 

Kaava on nukkemuotoilun opettajani Piitu Nykoppin käsialaa ja materiaalit antiikkinalleen sopivia: mohairtekoturkista ja nahkaa, täytteenä villaa ja silmät lasia.

Oli valtavan hauskaa tehdä nalleja pitkästä aikaa. Ja tyypit on hauskasti aivan erinäköisiä, vaikka ne on tehty tismalleen samalla kaavalla

Koska kaikki muutkin, minä kans!

 Virkkasin viltin villatakin jämälangoista ja ihan vain vilttiä varten ostetuista lukemattomista lankakeristä. Jotenkin taidan tehdä väärin näitä jämälankaprojekteja..

Tarkoituksena vielä laittaa vilttiin pellavavuori, kunhan aikaiseksi saan. Villa on kovin lämpöistä, mutta kutittaa kovasti.

Kirsikankukkia kassissa

Kirjoin ja aplikoin koneella kirsikankukkia kauppakassiin ylioppilaslahjaksi. Kyllä, toukokuussa.

Palmikkotakki

<3

Palmikkotakkini valmistui keväänkorvalla. Langan sisko toi lahden takaa, malli on vanhasta neuleesta ja palmikot kuvattu puhelimella talteen kirjaston käsityölehdistä. Takakappaleen neuloin kaksi ja kertaa ja kauluksen kolmasti, mutta muuten takki valmistui joutuisasti.

Miksei pidä ommella pimeässä

Koska luulee tummansinistä vetoketjua mustaksi ja purkaminen on liian iso homma siinä vaiheessa kun päivä paistaa ja erehdyksensä huomaa.

Olkalaukku on kopio laukusta, joka oli niin mainio, että kului lopulta puhki. Uuden kassin kangas on ehkä hiukan liian ohutta, mutta ajaa asiansa vuoritettuna. 

Materiaalit kassiin löytyivät omista varastoista, vain vetoketjun olisi voinut käydä kaupasta hakemassa. Sellaisen mustan.

Männätalven neuleita

Viime vuosina olen viettänyt talvet neuloen, kesät virkaten. Tässä männätalven tuotoksia.

Pörröhuivin langan huostaanotin siskon varastosta: raukkaparka vain lojui pahvilaatikossa pimeässä kellarissa. Neuloin huivia mm. marraskuussa odottaessani työhaastattelun alkua ja koko talven sitä käyttäessä tuli hyvä mieli, kun muistin hyvin menneen haastattelun: sain työpaikan!

Ihastuin myös viime talvena ikihyvikseni alpakkalankaan ja siitä tuli neulottua kaikenlaista. Kuten nämä parisuhdekaulurit: Hers and His.