Kiertolaislanka

Sain perheenlisäykseen valmistautuvalta kaveriltani lankoja, joiden tämä arveli jäävän häneltä käyttämättä. Neuloin niistä kolmiohuivin ja kauppasin sen työkorvausta vastaan takaisin. Kätevää, eikös vain?

Musta kissa

Edit. 27.1.12 Aika moni blogivieraistani näyttää päätyvän tänne googlaamalla tatuointeja mustista kissoista. Kiitän mielenkiinnosta, mutta ethän kopioi kissakuvaa sellaisenaan omaan tatuointiisi: se on piirretty kantajalleen. Inspiraationa sitä toki saa käyttää, samoin teen itsekin..

Olen muutaman kerran piirtänyt tutuille tatuointikuvia ja viime keväällä pääsin taas samaan puuhaan. Kaverini toivoi kuvaa istuvasta mustasta kissasta ja piirsin hänelle ensin muutaman idealuonnoksen. Niistä hän valitsi suosikkinsa, jota vielä muokkasin, jotta kuvasta tulisi yksityiskohtia myöten mieleinen. 

Tältä näyttää musta kissa:

Kirjastotädin alpakkatakki

Kaipasin viime talvena kovasti ohutta mutta lämmintä neuletakkia, joka mahtuisi talvitakin alle. Sopiva malli löytyi Novitan nettisivuilta ja lankakin on saman firman Luxus Alpaca. Lisäsin vain pari nappia ja pitsikuvion myös hihoihin. Tämän kanssa tarkenee leikkiä kirjastotätiä.

Enkä voi vastustaa kiusausta: tässä vielä Särkänniemen alpakkapallero heinäkuussa 2011.

Lisää ihmissusia

Avopuoliso harrastaa kaikenlaisten pelien pelaamista ja välillä vallan hyvää hyvyyttäni autan miesparkaa pelifigujen maalamisessa. Pikkutyyppien maalaaminen onnistuu milloin mitenkin, mutta suosikkejani ovat olleet ihmissudet. Aloitin Michelillä ja vastikään valmistui Alcide. 

Hyllyssä odottaa vielä Jean-Paul..

Pitsilehdet

Piti tulla lumihiutaleiden inspiroimana syksyksi pitsilehtiä ikkunaan roikkumaan, mutta eivät mokomat näyttäneet hyvältä. Virkkausinto oli kuitenkin vastustamaton, joten lärpäkkeet päätyivät lasinalusiksi ja saivat vielä lasihelmet koristukseksi.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, mutta voiko olla enää mitään.. mummompaa?

Lehtien malli on itse pähkäilty netistä löytyneen kuvan perusteella ja lanka isän siskon askartelupussukasta ryönätty - ihan luvan kanssa.

Herra Uljas-Armas Hannibal Karhunen

Herra Uljas-Armas Hannibal Karhunen on todella pieni karhuherra, joka joutui odottamaan päivänvaloon pääsyä ties kuinka monta vuotta. Puolitekoinen karhuraasu löytyi käsityötarvikesyöveristä ja kursiutui kokoon käden käänteessä.

(Tulitikku ei kuulu Uljas-Armaan vakiovarustukseen, onpahan vain kuvassa mittakaavan vuoksi.)

Korvakoruja pikkusiskolle

..joka valmistatutuu kolmenkympin kriisiin.